perjantai 18. elokuuta 2017

Ravintola Grön

Yksi asia, jota varmasti tulemme mahdollisen muuton jälkeen ikävöimään, on Helsingin ravintolat. Valitettavasti kun sitä valinnanvaraa ja tasoa ei löydy vielä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta niin, että joka dinnerille löytyisi joku virkistävä vaihtoehto.

Ennen Elmaa käytiin vähintään kerran kuussa jossain ns. käsityövetoisessa paikassa syömässä, välillä viikoittain. Nyt tietysti Elman myötä on tahti vähän hiipunut, mutta ei suostuta siitä täysin luopumaan. Elmaa ei viedä ilta-aikaan mihinkään tasokkaampaan paikkaan, ihan vain siksi, että useamman sadan illallista nauttiessa ei ole kiva viihdyttää ja kuunnella vielä eri asioita arvostavaa puolivuotiasta - ei meidän, eikä muiden asiakkaiden.

Meillä on muutaman lemppariravintolan listaus, jossa pyritään käymään suhteellisen säännöllisesti. Yksi näistä on meidän ehdoton lemppari, mieletön ravintola Lyon. Toinen, hieman matalamman kynnyksen mesta on Soil Wine Room, ja myös tässä nyt esiteltävä Grön. Tämä oli vasta meidän toinen kerta Grönissä, mutta jatkoa tulee takuuvarmasti.




Grön on viimeiseen asti mietittyä kasvispainoitteista, erittäin hyvällä hinta-laatusuhteella tarjoiltavaa kausiruokaa. Myös täällä, kuten tällä hetkellä monessa muussakin ajankohtaisessa paikassa, villiyrtit säilöttynä ja tuoreena näyttelevät suhteellisen isoa osaa. Kuten arvata saattaa, on Mikko melko kranttu ja tarkka ravintolaruoan suhteen, ja opettanut (tahtomattaan, koska kärsii itsekin tästä arvosteluherkkyydestäni) myös mut samaan - ellei jopa tarkemmaksi. Kun on tottunut tosi hyvään, on vaikea enää tyytyä ihan ookooseen, vaikka keittiön yritys ois kuinka kova. Grönissä ilahduttavaa on se, että lähes joka annoksessa on jotain innostavaa, inspiroivaa ja mieleenjäävää, eikä tämä pieni ruokakriitikonpoikanen keksi kauheasti moitittavaa. Annokset näyttää siltä miltä maistuu, tai siis maistuu siltä miltä näyttää, ja se on mahtavaa.

Paikka on pieni ja lämminhenkinen, tosin pienen seinänkaato-operaation jälkeen tila avartui yllättävänkin paljon. Pöydät on tiiviisti kylki kyljessä, mutta koska meno on muutenkin tosi rento ja naapurustoravintolamainen, niin se ei haittaa. Näin sen kuuluu ollakin.

Grönissä annokset on tarjolla ala cartena tai menutyylillä. Neljän ruokalajin menu on isoin paketti, mutta sitä voi täydentää yhdellä lisäannoksella sekä juustoannoksella. Itsehän kaipaan silti lisää, ja mun mielestä neved ending -menut on parasta maailmassa, vaikka siinä aina käykin köpelösti. Ja Mikon mielestä mä olen niin kamalan rahvas tämän takia - hänen mielestä neljästä viiteen on juuri passeli.

Ehdottomasti maininnan arvoinen on myös sommelier Toni Feri. Hän työskenteli Mikon kanssa Mikon luotsaamassa Bistro Helsinki 15:ssa jo vuosia sitten, ja aina välillä sen jälkeen ollaan piipahdettu hänen edustamissaan paikoissa, milloin hän on ollut ravintolapäällikkönä ja milloin sommelierina. Olipa hän mukana myös Vuoden Tarjoilija 2017 -kisassa. En ole kovin moneen hänenlaiseen ammattilaiseen törmännyt - mielettömän hyvä ja luonteva ihmisten kanssa, ja sen lisäksi myös ihan se virallisempi työnkuva hoituu tiptop.

Jos et jo ole, niin käy tututumassa! Varaa pöytä, tuppaa meinaan olemaan täyttä liian pienellä varoitusajalla.
















Pahoittelut kännykkäkameralaadusta, silmiin sattuu saamari.

maanantai 14. elokuuta 2017

Matto-mayhem
















Kerrankin hankinta, jota osasin harkita ajan kanssa. Haaveilin meinaan ainakin kuukauden, ehkä kaksi, oikein kunnon matosta. Oikeasta matosta. Elloksen ja Kodinykkösen lirularut on ihan kivoja - ainakin hetken, mutta haluaisin sellaisen, josta voin tapella sit 18 vuoden päästä Elman kanssa, että saako hän ottaa sen omaan kotiinsa vai ei. Aiemmin olisin uinut torit ja huonekalukaupat läpi ja ostanut ihankivoja, koska kaikki heti nyt, mutta koska olen vastuullinen ja kypsä äitihahmo, osaan nykyään harkita, edes hetken.

No sitten löytyi se täydellinen. Sellainen, että Mikkokin oli, että vau. Ja sitten löytyi toinenkin, ja siitä oltiin kummatkin sitä mieltä, että ei oo ihan niin täydellinen, kuin se vau-matto. Mutta superkiva kuitenkin. Ja sitten meillä olikin kaksi mattoa.

Nyt vedän mattotetristä, joka kyllä loppui melko lyhyeen, kun sain sen vau-maton paikalleen. Se on siinä. Tosin kaikki muut matot ja tekstiilit joutuukin sitten läpikäyntiin, koska vaikka en suostu pastellista vielä täysin luopumaan, niin nyt mä kaipaan maton kaveriksi vähän asennetta. Mikon mielestä tänne ei vaan saisi ostaa enää yhen yhtää tyynynpäällistä tai itse tyynyä, mutta little u know baby - ei hän edes muista mitkä on vanhoja ja mitkä mahdollisia uusia.

No mutta, siitä sitten pääsenkin aiheeseen, jota en tavallaan vielä oikein voi avata, mutta joka ratkaisee sen, että ei tuo toinenkaan, se vähän valjumpi kuin vau, jää käyttämättä, vaikka ei täältä paikkaansa nyt löytänytkään.

Meillä tulee meinaan huomenna käymään kiinteistönvälittäjä. Uskomatonta. En olis oikeasti uskonut, että tämä päivä tulee, mutta hieman järkyttyneenä, jännittyneenä ja epäuskoisena aiomme hänen kanssaan keskustella. Ja sitten sen jälkeen ehkäpä avata tännekin, että mitä on tiedossa jatkossa.

Että tsiisös vaan, mutta kuten mun viime päivien lempisanonta menee: kerran täällä vaan eletään!