keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Uusi koti // Putikon suojassa




Ostettiin tänään uusi koti. Se samainen, josta oon vauhkonnut viime ajat, mutta jonka suhteen ei meinannut tapahtua mitään edistystä. Mutta nyt jos mietin, niin kyllähän tää meni taas melko Sassi-Lahtinen -aikataulutuksella, kun vajaassa parissa kuukaudessa homma on taputeltu tähän pisteeseen. Liiempia miettimättä, kuten aina. Nähtäväksi jää, käykö tälläkin kertaa yhtä hyvin kuin aiemmin.

Seuraavien viikkojen aikana tapahtuu seuraavaa: remontti alkaa ensi viikolla ja se kestää kolmesta neljään viikkoon. Tai kauemmin, kuka tietää. Me lähdetään keittiöstä ja kolmesta kerroksesta kolmen viikon kuluttua, vietetään viikko lomaillen vielä määrittelemättömässä paikassa, ja sitten liitymme huonekalujemme seuraan uuteen kotiin.

Blogin nimi ja osoite vaihtuu lähiaikoina, mutta en oo vielä ehtinyt tutustua tekniseen puoleen. Toivottavasti saadaan kuitenkin teidät kaikki mukaamme myös uuteen kotiin! Sisältö pysyy samana, mutta koska Mikko on saman katon alla viikon jokaisena päivänä, on hänen ruokajuttujaan luvassa taas enemmän, pienen hiljaiselon jälkeen. Sanomattakin selvää, että mun postaustahti tulee olemaan melko aktiivinen, ja sisältö hyvin sisustus- ja elämäpainoitteinen.

Kaikesta tästä lisää myöhemmin, mutta nyt - saanko esitellä, uusi kotimme, Putikon suoja:


Tällä kertaa vielä edellisen omistajan huonekaluilla ja tavaroilla, mutta onnekseni sain asunnon mukana kaksi vanhaa puista elokuvateatterin penkkiä, VR:n vanhan puisen lipukelokeron, kaksi isoa jukkapalmua, kaksi isoa peiliä, kaksi valko-punaista villaryijyä ja korkeat puutikkaat. Oon niin innoissani, että kiljuisin, ellei Elma nukkuisi tossa mun vieressä.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Uuden kodin uudet vanhat esineet

Käy kuulkaa ihan työstä tämä huonekalujen (ja tosi tärkeiden sisustusesineiden...) haaliminen uuteen kotiin. Tilaa on tosiaan parikyt neliötä vajaa 200 m2, eikä siellä ole yhen yhtä kaappia tai komeroa säilytystä varten. Vaikka Ikealla onkin muutamat meitä miellyttävät kaappijärjestelmät, ja tullaan ne varmasti sinne hankkimaan, niin pääsääntöisesti meinataan kyllä sisustaa täyspuulla ja talon arvoon sopivalla vanhalla laadulla.





Tätä aietta olen kovin uskollisesti koittanut toteuttaa, mutta autottomana, ajokortittomana ja melko nirsona se ei kuitenkaan ole ihan helpoin nakki.

(Muutama sana tuosta ajokortittomana keskelle metsää muuttamisesta? Oltiin varmasti ainoat autottomat jo täällä Länsi-Pakilassakin, mutta mites toi Punkaharju?)

Uskoisin kuitenkin nyt löytäneeni keittiöön astiakaapin tästä kuvissa näkyvästä liinavaatekaapista, ja asunnossa odottelevaan monen metrin mittaiseen lokerikkoon täytteeksi söpöt pikkunorsut. Heikki Orvolan lasilyhty pysäytti mut myyntikuvassaan, ja se oli hankittava. Näen sen saliin tulevan astiavitriinin päällä, vaikka se itse vitriini viellä puuttuukin.

Kerään pellavaisia keittiöliinoja ja haalin muutamia valikoituja pitsilakanoita pöytäliinoiksi. Mä en ole koskaan ollut pöytäliinaihminen, mutta mun sisäinen hirsitaloemäntä on nostanut päätään, ja oon ihan varma, että ensi jouluna meillä on punaviini- ja kinkkukastiketahrainen valkoinen pitsilakana pöydän päällä!

Ja se pöytä. Mistä mä löytäisin 12 hengen täyspuisen, tyylikkään mutta minimalistisen ruokapöydän. Puuh.