sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Hirmulintu-huoneen välttelytarina








Muutama random-napsasu tältä viikolta siinä, olkaa hyvä.

Tällä viikolla saatiin uus sauna, tai siis kiuas, mutta sitä myöten koko sauna tuntuu uudelta, ja ennen kaikkea hassun lämpimältä.

Tänään meidän piti rempata tuo yksi yläkerran huone vieraskäyttöön, mutta.... Mikko touhuaa pihalla ja mä näpytän tätä postausta aamutakki päällä, ja sen jälkeen hieman enemmän kiinnostaisi iskän naisystävän juuri tuomat hääkirjat ja -lehdet. Aion siis läppärin jälkeen siirtyä sulavasti niiden pariin ja kun mies tulee sisälle, niin leikin, etten mitään remppaa muistakaan, ja ehkä se sitten unohtuu kummaltakin.

Yksi syy tähän epäinnokkuuteen eittämättä on se, että siinä huoneessa pääsi käymään eräs pienimuotoinen lintujen Jurassic park. Sisko lähti marraskuussa poikaystävänsä kanssa kolmeksi viikoksi kaukomaille ja hajautti eläintarhansa sukulaisille. Meille napsahti lintutarha, ja näin kolme söpöä pikkutirppaa muutti tänne. Heillä oli iso häkki mukanaan, mutta toki eläinkuiskaajana ajattelin, että päästän niitä aina toviksi lentelemään pitkin heille varattua huonetta, johon rakensin kivoja linturatoja. No, kerran me jaksettiin taistella ne takaisin sinne häkkiin, ja sen jälkeen ei, joten parin viikon ajan ne hirmulinnut sai rellestää oven takana ihan vapaasti, poissuljettuna muutaman sekunnin kestoiset ruoka- ja vesivarastojen täyttötehtävät.

Mä oon vieläkin vähän hämmentynyt siitä, mihin kuntoon kolme pientä lintua voi yhden huoneen ja sen sisuskalut saada. Kakka voi ilmeisesti ilman tuulettimeen osumistakin lennellä holtittomasti, ja pikkulinnut todistettavasti haluaa tehdä remppapahvilaatikoihin pieniä oviaukkoja ja niiden taakse pesiä. Huonetta ei tietenkään ole vieläkään siivottu, vaan se on siellä ovi kiinni omassa olossaan - poissa silmistä, poissa mielestä.

Lintujen Jurassic park jäi kummittelemaan huoneeseen, ja saatan vieläkin kuulla yläkerrasta kantautuvat vaimeaa sirputusta sekä vaativaa oven naputtelua.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

"Lammaskaali"




Viime viikonloppuna tuli tehtyä karitsaa ja kaalia itämaiseen tapaan. Toimi helvetin hyvin vaikka itse sanonkin.

Karitsa:
n. 1 kg luuton karitsan lapa
1 sipuli
5 valkosipulinkynttä rikki lyötynä
2 dl ketjap manis
1 dl soija
0,5 dl sokeria
1 kanelinkuoripala (cassia bark)
1 chili
peukalon kokoinen pala inkivääriä siivutettuna
1-2 tähtianista

Leikkaa karitsa muutamaan palaan ja laita kaikki aineet pataan. Päälle vettä silleen että liha melkein peittyy, kansi päälle ja 150c uuniin n. 2,5h tai kunnes todella mureaa. Nostele lihat pois liemestä ja revi pienemmiksi paloiksi.
Siivilöi haudutusliemestä mausteet pois ja niputa niin että jäljelle jää 1/3. Kaada liemi takaisin lihojen päälle.






Salaatti:
n. 1/2 keräkaali
1 porkkana
1 granaattiomena
1 pun chili
1 tomaatti
2 kpl valkosipulinkynsiä
1 pnt korianteria
kalakastiketta
limemehua
sokeria

Siivuta kaali ohuesti, raasta porkkana ja naputtele granaattiomenasta siemenet irti, sekoita kaikki yhteen. Murskaa morttelissa valkosipulinkynnet ja chili, lisää kirsikkatomaatit ja painele ne rikki. Kaada seos kaalisalaatin sekaan. Purista yhden limen mehu mortteliin, lisää 1 rkl sokeria ja kalakastiketta saman verran kuin lime mehua. Sekoita niin että sokeri liukenee, tarkista maku ja lisää tarvittaessa jotain kolmesta aineesta. Tässä yritetään löytää hyvää tasapainoa happaman, makean ja suolaisen välille joten maista ja mausta makusi mukaan! Lisää kastike salaatin sekaan ja sekoita kaalia samalla puristellen, anna maustua n. 30min. Lisää tarjoillessasi korianteri.


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Keittiössä kerran








Se onkin varmaan se, jolla voi kuvata mun viikonloppua - keittiössä kerran. Oon meinaan TAAS kipeenä, ja jaksanut viikonloppuna käydä yläkerrassa ja keittiössä ehkä just sen kerran. Silloinkin tein suklaamuffinsseja ja otin nämä kuvat, tietty. Sellasta perus flunssa-puuhastelua.

Eli ihan hyvä siis, ettei tullut polttareita, vaikka niitä taas kuin pieni lapsi odottelin. Valmiiksi pakattu reppu selässään hän istuu pihaportailla innokas ilme kasvoillaan valmiina juhlimaan. Ja sitten illan hämärtyessä mies säälien taluttaa murtuneen ja hämmentyneen morsmaikun sisälle selittäen, että kyllä ne vielä tulee, vaikka ei tänään.

No ei nyt ihan noin, mut ei kauheen kaukana oltu.

Perjantaina tuntui ikävältä kurkussa ja nenä oli tukossa, mutta urheasti aamulla kaivoin edellisenä päivänä ostamani uudet meikit esille ja maalasin huulet ja laitoin tukan prisessaletille. Pistin ihan korkkaritkin jalkaan, koska pitäähän sitä nyt naisena olla, kun töistä tullaan hakemaan omiin polttareihin. No, ei tultu.







Nyt siis katellaan nenä räkäisenä Fargoa ja mietitään seuraavaa pakkomielteisesti seurattavaa sarjaa (vaikkakin jos totta puhutaan, niin Fargo ei oo edes mun top kympissä), syödään suklaamuffinsseja ja suunnitellaan ruoaksi katkarapukasaria.

Eilen tehtiin aivan s a i r a a n hyvää kaalisalaattia ja pitkään haudutettua lammasta, laitetaan niistä ohjetta ja kuvaa ens viikolla!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Sunnuntain tsillauskuvat




 Viime viikonloppuna:

- tehtiin lisää kirppislöytöjä häiden kukka- ja tuikkuasetelmia varten
- haalin taas erinäisiä tekstiileitä häät mielessäni, tietämättä lainkaan mihin ja miten ne voisin hyödyntää
- kokeiltiin koekattauksia
- surkuteltiin rikkoutuneen kiukaan takia käyttökieltoon joutunutta saunaa - kuinka voi ihminen tällaisilla pakkasilla elää ilman saunaa, kysynpähän vaan
- stiplattiin meidän salaista tipatonta yhden punkkupullon verran
- lenkkeiltiin yksi pitkä pakkaslenkki lumen - ja villiintyneiden hiihtäjien - valtaamassa metsässä
- sen jälkeen taas hieman surkuteltiin saunan käyttökieltoa





Tällä viikolla:

- totutellaan siihen, että nyt taas kumpikin on arkisin päivätyön verran pois kotoa
- tilattiin ekaa kertaa ruokakauppaostokset verkkopalvelusta
- on ihasteltu jäätävän kaunista talvea. Vaikka toi päälle 20 astetta pakkasta on tarpeetonta uhoamista, niin onhan tää talvi, ja edesmennyt syksykin, ollut mielettömän kaunis!
- johtuen noista liioitelluista miinuslukemista, on meidän alakerta aivan napapiirinä. Ja meidän makkari on siellä. Makkarin sijoittaminen kellarikerrokseen oli tosi hyvä idea kesän kynnyksellä, mutta nyt se vähän mietityttää, kun seinän vieressä tuulee hyytävä tuuli ja varpaat jäätyy muka-lämmitetyllä lattialla
- tullaan taas odottamaan viikonlopun lähestyessä, että JOKO NE POLTTARIT NYT OIS
- saadaan toivottavasti uusi, uljaampi kiuas ja kovasti kaivattu sauna käyttöön
- tuskastellaan, että pitäis sitä hemmetin remonttiakin edistää, tiedostaen, että ennen kevättä sille ei taideta tulla tekemään yhtään mitään



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Wannabe caldo verde




Jos ihan totta puhutaan, niin viimeiset pari kuukautta meidän talouden ruokatarjoilusta on vastannut Mikko, ja jo tovin hän on ilmaissut pieniä muutostoiveita tämän suhteen. Viikonloppuna on hankala piiloutua työpäiväväsymyksen taakse, joten eilen melko painokkaan "neiti sitten vastaa tänään ruoanlaitosta" -ilmoituksen jälkeen oli vain hyväksyttävä tilanne.

Koska mun personal chef on tehnyt jo hetken aikaa pelkästään keikkaa, oon saanut lähes poikkeuksetta töiden jälkeen nauttia kotona valmiina odottavasta ruoasta, mutta nyt uusi avautuva ravintola sai Mikon kaapattua keittiömestarikseen ja haistan jo paluun normaaliin arkeen - keittiö- ja kaupassakäyntivuorot tullaan taas jakamaan, enkä voi enää rojahtaa töiden jälkeen voivotellen sohvalle odottelemaan ruokatarjoilua ja pään silittelyä. Hitsi.




Oikeestihan mä kyllä tykkään tehdä ruokaa. Sitä muistutin itselleni eilen, kun ensin lemon facella katselin miestä, joka ilmeellään kertoi sanojensa päälle, että nyt oikeasti - keittiöön siitä.

Mun aiempaa blogia seuranneet tietää, että mulla on spesiaali rakkaussuhde Portugalin kanssa, ja vaikka täytyy myöntää, että portugalilainen ruoka ei ole mikään huippukulinaarikokemus, on siellä muutamia juttuja, jotka osuu suoraan tunteisiin, silleen hyvällä tavalla. Yksi näistä on caldo verde, eli perunasta, lehtikaalista ja chorizosta tehty epäilyttävän näköinen keitto. Se on sairaan hyvää.

No, meillä ei ollut lehtikaalia, ja vaikka chorizoa olikin, niin sitä on tullut vedettyä viime aikoina niin antaumuksella, että pelkkä ajatuskin siitä vähän puistatti. Päätin kuitenkin lähteä tuo caldo verde -ajatus inspiraationani ja kaivoin kaapeista perunat, parsa- ja kukkakaalit sekä sipulit ja chilit.

Mikko heltyi osallistumaan improvisoimalla lisukkeeksi jauhelihamykyt.

Saatiin yhdistettyä tekeleemme caldo verde goes lihapullakeitoksi, joka oli oikeasti tosi hyvää. Helppo, nopsa, herkullinen ja melkein jopa terveellinenkin!

Tarvitset keittoon:

- kasan perunaa
- puolikkaan kukkakaalin
- puolikkaan parsakaalin
- sipulin
- pari valkosipulinkynttä
- chiliä
- mustapippuria
- suolaa
- pari laakenrinlehteä
- pari litraa laimeaa kanalientä

jauhelihamykyihin:

- hyvää jauhelihaa 400 g
- 1 kananmuna
- pari valkosipulinkynttä
- ruokalusikallisen tomaattipyrettä
- mustapippuria
- suolaa
- 1 rkl lohipastramista tuttua maustetta, eli fenkolin- ja korianterinsiementä sekä valkopippuria murskattuna

Kuullota isossa kattilassa sipulia oliiviöljyssä, tiputa sekaan valkosipulit ja chilit, muhittele hetki ja lisää kuutioidut perunat, laakerinlehdet, mausteet sekä pari litraa kananlientä. Keitä viitisen minuuttia ja lisää sitten pieneksi pilkotut parsa- ja kukkakaalit ja keitä kunnes kaikkia kypsiä.

Vedä osa vihanneksista soseeksi (käytä sauvasekoitinta tai sen puuttuessa blenderiä parissa erässä, kuten minä) ja jätä osa sattumiksi. Keiton ei siis ole tarkoitus olla sileetä, vaan ideana on suurustaa osa täytteestä liemeen ja jättää mukaan myös reippaasti isompia paloja.

Tuossa välissä sulavasti valmista myös jauhelihamykyt, eli sekoita jauheliha, kananmuna sekä muut ainekset sekaisin, pyörittele pieniä palleroisia uunipellille ja laita uuniin 200 asteeseen 5 minuutiksi.

Lisää jauhelihamykyt keittoon, laita annokset lautasille ja ripsauta päälle vielä hieman oliiviöljyä sekä mustapippuria.

Nam!



-Taru

lauantai 16. tammikuuta 2016

Vaatehuone





Yksi ehdottomasti parhaimmista asioista isossa kodissa on vaatehuone. Tai vaatteiden säilytys ylipäätänsä, mutta makkarin ja ns. master bathroomin vieressä sijaitseva oma huone vaatteille on kahden paljon rytkyjä omistavan ihmisen taloudessa melkoinen helpotus.






Kolmas, eli vieras/varastokerros toimii myös petollisen hyvänä piilopaikkana, johon voi kasata muovilaatikoissa sesongin ulkopuoliset sekä tarviin tätä mut en tiedä milloin -vaatteet, mutta yllättävän paljon tekstiiliä ja asustetta mahtuu tuohon päälle kymmeneen neliöönkin. Koska olen viime vuosina vähentänyt vaatevarastojani huomattavasti, ei meidän tarvinnut edes tehdä mitään prinsessa-jakoa kaappien suhteen, vaan kummallakin on kaksi perusvaatekaappia, jonka lisäksi mulla on rekki ja Mikolla yksi henkarikaappi.





Vaatteiden lisäksi huoneessa säilötään lakanoita, rönttöpyyhkeitä sekä tauolla olevia kodintekstiileitä, kuivataan pyykkiä, silitetään niitä ehkä kaksi kertaa vuodessa, föönataan hiuksia, suihkitaan hajuvettä, valitaan koruja, kelloja ja kynsilakkoja sekä hiplataan samettiboksissaan viattomana odottavaa vihkisormusta.

Vaatehuone on siltä osin vielä kesken, että se kaipaa yhtä pehmeää ja isoa mattoa, mukavaa penkkiä tai rahia sekä uutta valaisinta. Tuo nyt katossa retkottava hirvitys, samoiten kaikki huoneen kaapit, jäi edellisiltä omistajilta, eikä vaan olla ehditty käydä siihen käsiksi.

Lattia taas on niin kylmä näin talviaikaan, että arkiaamuisin saa kyllä kunnon herätyksen, kun sinne paljain varpain talsii miettimään päivän asua.

torstai 14. tammikuuta 2016

Kalenteri ja Kukkapurot




Hetki ehdittiin haaveilla tietynlaisista Kukkapuron tuoleista, kunnes sitten kesällä sellaiset löydettiin ja hankittiin - vain huomataksemme, että ne päätyivät meillä lähinnä koirien käyttöön.




Ateljee on Leksan oma röhnölinna, Lada taas maastoutuu mustaan Remmi-tuoliin.




Koirien pötköitellessä omilla design-tuoleillaan minä asensin tänään seinälle kalenterin vuodelle 2016. Se päätyi sinne jo kerran aiemminkin, mutta ei mun pienet sisustusteippini saaneet sitä siellä pysymään. Otin töistä mustaa roudariteippiä ja johan pysyy!

Kalenteriin ei tietenkään saa tehdä mitään merkintöjä, poikkeuksena tuo hääpäivä. Vähän sama, kun meillä pitää aina kysyä keittiössä ja kylppärissä, et onko tää nyt sellainen pyyhe, johon voi pyyhkiä käsiä, vai ihan vaan koriste. Tai onko tää torkkupeitto sellanen, jonka kanssa voi ottaa ne torkut, vai onko tää sellanen, joka on vaan tuossa sohvan käsinojalla näytillä.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Lohipastrami





Tässä erittäin monessa yhteydessä hyväksi todettu resepti lohesta. Tarjoile esim. alkupalana pikkelöidyn fenkolin ja frisee-salaatin kanssa.

- Lohta
- 15% suolaliemi
- 12g fenkolinsiemeniä
- 12g korianterinsiemeniä
- 6g valkopippuria kokonaisena

Valmista ensin suolaliemi laittamalla 150g merisuolaa ja 1l vettä kattilaan. Kiehauta ja sekoita niin että suola liukenee veteen. Jäähdytä.

Leikkaa nahattomasta lohifileestä "tankoja" pitkittäin fileen suuntaisesti. Laita lohipalat suolaliemeen ja anna maustua 1h, huutele suolaliemi pois juoksevalla vedellä ja kuivaa palat.

Lohen maustuessa suolaliemessä valmista mausteseos. Paahda valkopippurit, fenkolin- ja korianterinsiemenet kuivalla kuumalla pannulla tai uunissa. Jauha morttelissa.

Pyörittele lohipalat mausteseoksessa ja paahda nopeasti jokapuolelta todella kuumalla pannulla.
Kääri lohet kelmua apuna käyttäen tiukaksi tangoksi. Laita jääkaappiin vähintään 2 tunniksi.



Leikkaa kelmun läpi noin 1cm siivuiksi (lohitangot voi laittaa puoleksi tunniksi pakkaseen ennen leikkausta saadaksesi siistejä siivuja). Poista kelmu ja tarjoile haluamasi lisäkkeen kanssa.