sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Uusia asukkaita kukkien hautausmaalla













Uusia asukkaita kukkien saattokodissa!

Mikon sanoin, meille tulee viherkasveja sitä tahtia ku niitä kupsahtaa, eli melko ripeätä vauhtia.

En tajua. Rakkautta ja intoa riittää, mut jostain kohti geenejäni vuotaa niin vuolaasti, että ei tästä mun viherlinnan rakentamisesta taida tulla mitään.

Jättipeikonlehti on alkanut nuukahtamaan, hienohelma heittelee neulasia ja niitä joita ei heitä, muuttaa keltaiseksi. Viskasin just kolmesta pikkukasvista kaksi roskiin, ja ois ton kolmannenkin voinut, kun siinä on ruskeassa rahisevassa pöheikössä vain yksi (1) vihreä verso.

Itku meinas tulla, kun huomasin, että mun muutenkin kituutteleva, mut kuitenkin useamman vuoden hengissä pysynyt jukkapalmuni oli taaaas täynnä villakilpikirvoja. Yöh. Revin kaikki kuivuneet lehdet pois ja kannoin pienen potilaan suihkuun, jossa se sai elämänsä tujuimman mäntysuopakylvyn. Jos ei kirvat kuole, niin kasvi ainakin.

Uusia tulokkaita ovat huonearalia, pari juorua ja nukkumatti. Kaikki hyväkuntoisia tällä hetkellä, mutta tässä saattokodissa osataan saattohomma, oli sitten kuinka terve tulokas alunalkujaan...

Mä kyllä kovasti toivon, että syynä on ollut talvi, ilmalämpöpumppu, ja vähän varovainen kastelu. Jos näin, niin sittenhän nyt pitäisi alkaa auvoisat ajat, kun valo ja mun kastelurohkeus lisääntyy, ja kuuman ja kuivan ilman puhaltelu vähentyy.

Mikko tuli juuri polttareistaan - olivat koko viikonlopun tallinnassa mässäilemässä ja rilluttelemassa - joten menen nyt esittelemään hänelle uudet asukit sekä kertomaan suru-uutiset sairastelevista ja poismenneistä. Kilttinä tulevana rouvana siinä samalla laitan myös piffit ja misosalaatit tulemaan.


maanantai 22. helmikuuta 2016

Kevättä kotona ja koko kropassa













Helmikuun loppu, muuttolintujen laulu, auringonpaiste ja ennen kaikkea sisäinen kelloni kertovat, että kevät on täällä ihan änyyteenyt. Tätä tunnetta ei vaimenna edes se, että lunta tuli juuri koko talven edestä lisää, koska hei - lämpötilojen puolesta niin ois voinut käydä vaikka viime vuoden kesäkuussakin.

Kevättunne rinnassani tarkoittaa sitä, että töihin mennessä aamuisin hymyilyttää hieman enemmän, koti alkaa saamaan väriläiskiä sinne tänne ja ruokahalutkin kohdistuu keittoihin, salaatteihin tai muuhun freesiin, koko talven kestäneen TAHDON PATAA -olotilan jälkeen.

Lisäksi valon ja fiiliksen lisääntyessä tekee mieli tehdä jotain muuta, kuin vaan maata illat ja viikonloput sohvatyynyjen välissä kotona. Se ei aina tietenkään tiedä mitään hyvää, mistä kertonee meidän perjantainen after work missäpä muualla kuin Tenhossa. Jos yksi rankan työviikon jälkeen ansaittu punaviinilasi voi eskaloitua siihen, että naama pizzatäytteissä rojahtaa keskiyöllä kotiin mieheen nojaten, vaatteet pitkin kämppää riisuen ja häävalssia harjotellen, niin... no... niin.

Onneksi on uusi viikko ja uudet "elän puhtoisesti ja terveellisesti ennen häitä" -kujeet. Tänään tulee äiskä ja sisko kylään vetämään iltajumppaa (...i dont even....) ja sen lisäksi aion vaan vaalia mun uusia viherkasvejani sekä sisustaa yläkertaa. Ja tähän sellainen sädekehä-hymiö, kiitos.

Kivaa viikkoa!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Karitsakofta, baba ganoush ja tsatsiki



Muutaman viikon päästä vaimoksi muuttuva puoliso oli törmännyt kaupassa karitsan luomujauhelihaan joka päätyi sitten kassan kautta kotiin ja tietysti mun työlistalle. Hetken mietittyäni päädyin lapsuuteni jauhelihakepakoista innostuneena tekemään karitsakoftaa ja muutamia siihen sopivia lisukkeita.

Karitsakofta

400 g karitsan luomujauhelihaa
1 kpl valkosipulinkynsi
1 kpl punainen chili
0,5 dl pinjansiemeniä
1 sitruunan kuori
1 tl juustokuminaa
1 tl kuminansiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
1 puntti korianteria
merisuolaa
paahdettuja seesaminsiemeniä
puutikkuja (liota vedessä n. 30 min.)

Laita mortteliin valkosipuli, chili, juustokumina, pinjansiemenet, korianterin- ja kuminansiemenet.
Hakkaa tahnaksi, lisää sitruunankuori ja hienonnettu korianteri, sekoita.
Lisää mausteseos jauhelihaan ja sekoita. Jaa taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele puutikkujen ympärille. Paista pannulla tai uunissa 225c kunnes kypsiä ja kauniin värisiä. Ripottele valmiiden kepakoiden päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.




Baba Ganoush

2 kpl munakoiso
2 kpl solo valkosipuli
n. 0,5 dl tahini
3 rkl oliiviöljy
1 sitruunan mehu
merisuolaa

Leikkaa munakoisot pituussuunnassa halki ja tee leikkuupintaan ristikko veitsellä. Hiero siihen suolaa ja laita itkemään kulhoon puoleksi tunniksi. Purista munakoisoista nesteet pois, kokoa munakoisot "ehjiksi" ja kääri folioon. Kääri myös valkosipulit kuorineen omaan folionyyttiin. Laita munakoiso- ja valkosipulinyytit 175c uuniin tunniksi. Kaavi kypsistä munakoisoista sisukset siivilään ja purista sinne myös valkosipulit kuoristaan, anna valua 15 min ja kaada kulhoon. Sekoita joukkoon tahini, sitruunanmehu, oliiviöljy ja mausta suolalla.



Tsatsiki

2 dl turkkilainen jogurtti
1/2 kurkku
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
minttua ja lehtipersiljaa
merisuolaa

Laita jogurtti valumaan kahvin suodatinpaperiin vähintään tunniksi. Kuori ja halkaise kurkku, poista pehmeä sisus, leikkaa pieneksi kuutioksi, mausta suolalla ja laita siivilään valumaan.
Hienonna valkosipuli mahdollisimman hienoksi. Leikkaa mintun ja persiljanlehdet hienoksi.
Sekoita kaikki yhteen ja mausta suolalla.




Lisäksi tein vielä sahrami-couscousia, jonka sekaan laitoin tomaattia, granaattiomenaa ja lehtipersiljaa.

-Mikko








sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kuukauden kirppisaarteet





Viime kuukaudet on tullut piipahdettua erinäisillä kirppiksillä meidän häiden pöytäsomistuksia metsästellen, ja sen lisäksi, että olen löytänyt maailman hienoimmat pitsiliinat, tuikkukipot että maljakot, olen mä samalla onnistunut haalimaan myös kotiin pieniä aarteita.

Joskus aikoinaan sitä tuli juostua kirppiksillä ihan säännöllisesti joka viikko, mutta sittemmin se on harmillisesti vähentynyt pariin kertaan vuodessa. Siksi onkin taas niin siistiä, kun lähes joka kirppiskerta silmiin osuu spessuja, jo tarinan omaavia pikkujuttuja joko vaatekaappiin tai kodinsisustukseen.





Yllä kuvafiilistelynä osa viimeisimmistä löydöistä, eli lähinnä siis erinäisiä purnukoita ja lasiesineitä, joista itsekin ilmoitan ihmettelevälle Mikolle, että en tiedä mikä tämä on, tai mihin sitä käytetään, mut se sopii meille hyvin jonnekin. Ja nykyään voi aina vedota yläkertaan, et katos, ku sinne tarvii hankkia kaikennäköistä.

Lemppareimmat noista kaikista on... no kaikki, mut ihan lempparilemppareimmat on Marimekon käyttämätön yökkärimekko (jota haluaisin kyllä mieluummin käyttää ihan vaan arkimekkona), marmorilevyt (vaikka ei mitään hajua, et mitä niillä kuuluis tehdä), Elle-pussukka (jota en uskalla käyttää, ettei pinta kulu), vanhat telttamekot (joista yksi haisee pinttyneeltä tupakansavulta, mikä vähän häiritsee käyttöä) ja tietysti noi höyhenasiat, jotka löysin Play it again Samista morsiamelle ja kaasoille hiuskoristeiksi.



torstai 11. helmikuuta 2016

Yläkerta ojennukseen





H-hetki lähenee, ja vapaa-aika vähenee. Tähän kaikkeen hössötykseen päälle päätettiin sitten vielä kuiteskii alottaa toi yläkerran työstäminen.

Hommat eteni tähän pisteeseen viime viikonlopun jälkeen, kun polttareiden (ne siis oli v i h d o i n k in!!!!!!11) jälkihuumassa järjestelin ja paijailin noita kuvassakin hieman pilkottavia hää-pitsejäni ja juhlien somistusastioita. Samana iltana siivottiin hää-varastohuoneen viereinen to be vierashuone -huone, jossa oli käynyt tämä viimeksi tarinoimani lintu-katastrofi, ja koettiin kummatkin mieletön ahaa-elämys - meillä on kolmas kerros!






En meinannut malttaa nukahtaa seuraavana yönä, kun vaan fiilistelin, että tsiisös, mä pääsen sisustamaan yhtä kerrosta ihan alusta asti.

Aamulla sitä sitten muisti, et jaa, siinä ois se remppa kuitenki ennen sitä.

No, se on nyt aloitettu (eli ainakin 30 cm tapettia revitty) ja tänään aiotaan koko ilta pistää ranttaliksi tuossa vierashuoneessa, joka on tarkoitus saada ihan tiptop-valmiiksi häihin mennessä, jotta bestman saa kivan huoneen yöpymiseen (elleivät sitten halua nukkua Mikon viimeistä poikamiesyötä vierekkäin...)





Aloitin tän urakan tietty tärkeimmästä, eli shoppailusta. Sisko kuskasi tänään autollaan mua ja jäätävää kasaa kalustus- ja sisustuskamaa, jotka nyt odottelee tossa eteisessä, että pääsevät uuteen kotikerrokseensa.

Se, mitä yläkerrassa tullaan nyt kevään aikana tekemään, on seuraava:

- kummankin huoneen seinien maalaus ja ovien vaihto (yhdessä ovessa lukee edellisen asukkaan, pienen pojan, nimi tussilla kirjotettuna)
- toisesta huoneesta tehdään työhuone
- toisesta vieras-/kakkosmakuuhuone
- parvi puretaan, samoin toi jonkun inkkariheimon vanhoista kanootti-airoista tehty aita
(- miettikää, miten valoisa ja korkea meidän olkkarista tulee, kun parvi lähtee!!)
- veskille tehdään..... jotain. Kalusteita tuskin lähdetään nyt tässä vaiheessa vaihtamaan, kun keskikerroksen veski on ennen tätä kunnostusjonossa, mutta seinä todennäköisesti maalataan ja peili vaihdetaan. Tosta lattiasta mä jotenkin salaa vähän tykkään
- uusi aita uuden "kerrosaulan" ympärille
- ylimääräisten "poissa silmistä, poissa mielestä" -varastokamojen, kirppiskassien ja huonekalujen eteenpäin pistäminen tai uudelleen sijoittaminen - ei enää kamojen kasaamista ja piilottelua kolmanteen kerrokseen!
- kaikkien valaisimien vaihto

Aivan kreisiä. Meillä on kolmas kerros.


Ps. Älkää pelätkö, häiden tarjoiltavathan ne siellä vaan, ei viikonlopun normaali alkoholisatsi!

tiistai 2. helmikuuta 2016

DIY beef jerky



Kas, lemppariani, kuivalihaa.

Koska ne maksaa sikana, ja koska en osaa syödä niitä sivistyneesti pikkupussi kerrallaan, aloin pari vuotta sitten tekemään niitä ite. Aina välillä muistan aktivoitua tämän suhteen ja toimin pienenä jerky-tehtaana useasti lyhyen ajan sisällä, ja välillä taas valmistusaika tuntuu aivan liian pitkältä enkä jaksa vaivautua puoleen vuoteen.

Vaikka muuten on tullut vähennettyä lihansyöntiä, niin edelleenkin pystyn tuhoamaan parista lihakilosta tehdyt beef jerkyt sellaisessa ajassa, että muita hirvittää. Niinku oikeasti, oisitte nähneet Mikon ilmeen lauantaina....




Tekeminenhän on helppoa kuin mikä, sillä tähän versioon tarvitset vain uunin, haluamasi määrän esim. naudan sisä-, ulko- tai paahtopaistia sekä mausteita. Itse en jaksa vaivautua alle kilon paistilla, sillä valmista tavaraa tulee kuitenkin siihen alkuperäiseen määrään verrattuna niin vähän. Ja se menee niin nopeesti.

Tässä mun diy beef jerky -ohjeistukseni:

- n. 2 kg naudan sisäpaistia
- soijakastiketta
- worcester-kastiketta
- tandoori-maustetta
- kuivattua chilimurskaa
- mustapippuria

Pistä paisti, josta puhdistettu mahdolliset nestelillut pois, pakkaseen noin tunniksi tai pariksi, jotta saat leikattua helpommin ohuita, noin pari millisiä viipaleita.

Sekoita viipaleet mausteisiin isossa kulhossa, ja anna olla hetki, ehkä pidempikin, jos vain maltat.

Ripusta viipaleet cocktail- tai hammastikuilla uuniritilälle roikkumaan, kuin pyykit konsanaan. Jätä vähän hajurakoa toisiin viipaleisiin, niin kuivuu paremmin.

Kun lihat roikkuu ritilällä, laita se uuniin ja pelti sen alle, jotta kuivuvasta lihasta irtoavat tipat ei sotke uunin pohjaa.

Asteita n. 50-70 ja paistoaika vähintään 8 tuntia. Jos käytössäsi on kiertoilmauuni, niin laita aluksi esim. tulitikkuaski uuninluukun väliin, jotta kosteus pääsee uunista tehokkaammin pois. Jos käytössäsi on tavallinen uuni, niin voit pitää tulitikkuaskilla uuninluukkua rakosellaan koko paistoajan.

Itse laitan siis aina yöksi uuniin, ja sitten aamulla kerään ah niin herkulliset kuivalihat paperipusseihin ja lähden töihin aiheuttamaan ihastuksen huokauksia - mun työpöydän ympärillä käy meinaan aikamoinen kuhina beef jerky -päivinä.