maanantai 14. maaliskuuta 2016

Pari puolialastonta





Tässä hieman sunnuntain touhuilukuvia sekä tämän päivän ajatuksia.

Ne on hieman ristiriitaiset, sillä tähänastisen elämäni tärkeimpään ja iloisimpaan viikkoon saatiin suruisa aloitus, kun mummini nukkui pois. Miten voikin elämä lätkäistä kaksi tällaista tapahtumaa yhteen viikkoon, kysynpähän vaan.

Itkujen ja haikeuden lisäksi masussa kyllä kytee myös jäätävä malttamattomuus ja kipinä. Enää pari päivää, ja sitten mennään. Tietysti mukana on myös pieni varjo, mutta pakko vaan koittaa kääntää se kauniiksi ajatukseksi - vaikkakin hyväksyn jo nyt sen, että häissä itketään ilon lisäksi myös pari surun kyyneltä.





Torstain jälkeen alkaa sellainen kolmen aktivoinnin rupeama, etten oikein tiedä mihin keskittyisin eniten. Perjantaina on RadioGaala, joka on tietty normaalisti yksi vuoden kivoimmista kesteistä, mutta nyt jää reippaasti viikonlopun muiden menojen jalkoihin. Päivä aloitetaan toki gaala-meikillä ja valmistautumisella, mutta kuluu pääosin häävalmisteluiden ja tilan laittamisen parissa. Illalla teen pit stopin gaala-humuun, mutta aikasin jo kaasojen kainaloon hotelliin hihittelemään ja nukkumaan.

Lauantaina sitten se itse asia, hääjuhla. Sunnuntaina ihmetellään ja toivutaan, ja maanantaina lähdetään vähän vajaan parin viikon häämatkalle Thaimaan lämpöön.

Eli tässä sitä vielä vikat päivät paiskitaan töitä, surustellaan poismennyttä, kutkutellaan hää- ja juhla-ajatuksia, lomaa sekä häämatkaa.

Ihan hyvä viikko luvassa siis - kaikesta huolimatta.







tiistai 8. maaliskuuta 2016

Pinto B'Staurant - if u can't stay, u can take away




Vilhovuorenkatu kolmosessa sijaitseva pikkuinen höyrykoppi, Pinto B'Staurant, on ilman kiistoja ja taistoja Hesan paras Thaikku.

Ainakin kunnes toisin todistetaan.

Muutaman pöytäpaikan raflaan ei valitettavasti joka kerta mahdu edes tetriksellä ruokailemaan, joten ruuhka-aikana, joka on Pintossa ilmeisesti aina, joutuu turvautumaan take away -annoksiin, kuten me viime sunnuntaina.






Joskus mukaan ottaminen voi olla jopa helpotus, sillä aitoa aasialaista tunnelmaa tuolla ravintolassa ylläpitää ruoan lisäksi myös ilmasto. Juuri oikein annosteltu tulisuus toki tekee oman osansa otsan hikikarpaloille, mutta huuruun menevä ikkuna johtuu kyllä muustakin kuin chilistä - keittiöstä kantautuva hohka ja höyry tuntuu olohuoneen kokoisessa salissa iholla kuin thaimaalainen iltahiki.

Päälle 60 euroa Pinton kassalippaaseen ja LassiSahtiset poistuivat maha kurnien kotimatkalle viisi annosta mukanaan. Kotona rasiapinot levälleen, lautaset sekä tikut esille, ja annoksien kimppuun.

Yhtään huonoa annosta ei olla Pinton valikoimasta maistettu, mutta ehdottomasti omiin lemppareihin menee:

- Tom Yam, mun ultimate-lemppari, otan aina kanalla
- Som Tam -vihreä papaijasalaatti (Mikko tekee kylläkin parempaa, mutta Pinton versio parasta ravintolatarjontaa)
- Larb, tällä kertaa otettiin possulla
- Pla lohella

Ja tosi moni muu. Me tilataan aina useampi annos, ja jaetaan kaikki keskenämme.

Suosittelemme siis testaamaan, mutta jos haluaa nauttia palvelusta ja take away -annoksia kauniimmasta esillepanosta, niin kannattaa soittaa ja varata pöytä etukäteen!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Misosalde



Se aika kuukaudesta, eli nainen keittiössä.

Aiemmin lupaamani skarppaaminen ruoantekoaktiivisuudessa eskaloitui sunnuntaina ihan siihen ruoantekoasteelle, joka varmaan kyllä johtui yhden naisen siivouspäivästä, jonka ansiosta tunsin itseni vaimoainekseksi ja pitihän sitä hyödyntää myös keittiössä.




Koska kuitenkin baby steps, baby steps, niin en ihan kauhean villiksi ryhtynyt. Tein lemppariani pienen ajan takaa, eli misosaldea. Mukaan ulkofilepiffiä ja mozzarellaa, lemppareitani myöskin.

Tein taas vähän lonkalta, eli niin määrät ja kuin ohjeetkin sinne päin, mutta pistä maistellen - silleen se paras tulee!

- puolikas parsakaalia
- pari kourallista ituja
- pari pientä porkkanaa
- puolikas kesäkurpitsaa
- puolikas kurkkua

- misotahnaa pari peukalonpään kokoista nokaretta
- oliiviöljyä pieni loraus
- balsamiviinietikkaa vähän reilumpi loraus
- riisiviinietikkaa/valkoviinietikkaa samanmoinen
- sitrusta muutama reilu puristus (käytin verigreippiä, kun ei ollut muuta, ja toimi hyvin!)

Veistele veitsellä parsakaalista pelkät nuput, kukat, mitä ne on. Vuole kuorimaveitsellä tai mandoliinilla pitkulat kasvikset ohueksi siivuksi, ja heitä idut mukaan. Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen, pyöritä salaatin joukkoon. Kas siinä.

Oon normaalisti käyttänyt valkoviini- tai omenaviinietikkaa, mutta ne oli päässyt loppumaan ja meinasi kiukku tulla. Mikko kommentoi, että käytä riisiviinietikkaa, ne on kato mison kanssa samaa maata - totta, mutta olin silti toki kovin epäileväinen ja sivusilmällä mulkoillen laitoin koristeeksi pari tippaa. Jatkoin balsamiviinietikalla, ja aloittelin uutta kiukkua kun huomasin ettei oo ees sitruunaa eikä limeäkään. Kun mies käänsi selkänsä, niin äkkiä salaa turautin verigreippiä ja toivoin, että onnistuisi. Onnistui, joten laitoin rohkeammin vähän lisää.

Minä pidän, ehkäpä sinäkin!



tiistai 1. maaliskuuta 2016

Häähöyhenet





Mikko tosiaan huiteli polttariporukkansa kanssa koko viikonlopun, joten pyhitin viikonlopun naisasioille - perjantaina Mintun kanssa Stöön keikalla ja lauantaina kaasojen kanssa hääpiiperryksiä. (Sekä sunnuntaina tietysti armotonta siivousta, kukkien huoltoa ja pyykinpesua.)

Alunperin suunnittelma oli, että täytetään pöydät harsokukilla ja haalean värisillä pioneilla. Sitten näin kuvan höyhenkimpuista, ja se oli menoa.

Ekaksi huomasin hankkivani morsiamen ja kaasojen kampauksiin 20-luvun täysin teemaväreihin sopivat, harmaat ja haalean pastellinsävyiset, sulkahiuskoristeet. Sitten olinkin jo käyttänyt kukkabudjetin verran rahaa höyhen- ja sulkakoristeisiin, joten sen jälkeen pöydissä ja suunnitelmissa oli enää vain harsokukkien verran vapaata tilaa.






Oon jo useamman kuukauden haalinut kirppareilta erillaisia "kristallimaisia" maljakoita, pulloja, tuikkukippoja sekä pitsiliinoja. Lauantaina maljakot ja pullot saivat höyhenkimpputäytteen, joita sormet sykkyrällä askarreltiin. Viinin ja juustojen rohkaisemana tein kuulkaa vielä kaikki miesten vieheetkin samalla ja samoista aineksista, tosin eri väreillä.

Olen tyytyväinen. Näiden seuraksi muutama uhkea kimppu harsokukkaa, tuikkukipot, pienet pitsipöytäliinat ja - jos aika ja energia näin suo - mattavärillä värjätyt vesipullot, niin pöytien koristelu on done.

Vajaa kolme viikkoa. Aikamoista.