keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Catch up





Jos joku olisi kymmenen, tai edes neljä, vuotta sitten kertonut mulle, että mä joskus kirjoitan koti-, perhe- tai vauvablogia, niin oisin nauranut vedet silmissä. Kyllähän tämä vieläkin naurattaa, mutta tässä sitä nyt ollaan. Lisätään tähän mausteeksi vielä se, että mulla on yhteinen blogi mieheni kanssa, jonka rooli on päivittää tänne ruokaohjeitaan. Aika söpöä.






Hiljaiselon jälkeen siis terve taas! Mun instagram meinasi tukehtua sisustus-, vauvamaha- ja ruokakuviin, enkä edes päästänyt itseäni täysin valloileen, joten ymmärsin, että nyt voisi olla aika avata bloggeri. Asiaan vaikutti myös se, että nyt ollaan tosiaan mammiksella, mutta koska mun kroppa on todella rikki, niin ei tätä aikaa voi oikein muutenkaan kuluttaa, kuin sisustamalla, vauvanvaatteita viikkailemalla ja niitä asioita kuvailemalla. Mikko myös ilmoitti, että hän haluaa edelleen päivittää ruoka-asioita, joten uskon, tai ainakin toivon, että vauvanvarpaiden ja pastellinväristen tyynyjen lisäksi täällä nähdään jatkossakin pieniä ja vähän isompiakin ruokareseptejä.






Me ollaan nyt kummatkin "lapsenodotuslomalla", eli mä äikkärillä ja Mikko muuten vaan lomalla. Hän on viime kesästä asti työskennellyt Hotelli Punkaharjulla, tuossa ah niin paljon kohutussa, uuteen uskoon remontoidussa valtionhotellissa. En jaksa odottaa, että pääsen itsekin sinne ihastelemaan sitä miljöötä, hotellin puitteita ja tietysti Mikon annoksia.

Mikko otti myös juuri osaa elämänsä ensimmäiseen oman alansa kilpailuun, eli Vuoden kokki 2017 -skabaan. Mun laskettuaika meinasi siirtyä puolella vuodella eteenpäin sen kokovartalojännityksen takia, kun seurasin semifinaaleja viime viikonlopun ajan. En kyllä muista, että oisin koskaan ollut kenestäkään niin ylpeä, kun tuosta keittiömestarista, kun hänen kisakeittiötyöskentelyään seurasin. Valitettavasti aina niin rauhallinen Mikko oli hieman liian rauhallinen kahden tunnin suorituksensa aikana, ja myöhästyi nostosta 36 sekuntia, eli sai sakkominuutin ja armottoman pistemenetyksen tiukassa kisassa. Tällä kertaa ei siis finaalia, mutta katsotaan josko tuo innostuisi taas ensi vuonna uusiksi.

Mun elämääni ei kuulu nyt oikein muuta kuin maitoaivona olemista. En edes muista mitä oon tehnyt viimeisen reilun puolen vuoden aikana... Hurja työvuosi mulla oli, sen muistan! Siihen menestykseen oli huippua "lopettaa", vaikka vielä syksyllä nälkä tämän seuraavan työvuoden suhteen olikin kova, ja edessä oleva mammistelu ahdisti. Nyt en enää meinaa muistaa edes perushommia työstäni, ja olikin "hieman" hankalahkoa alkuviikosta asettaa työmoodia sen verran päälle, että sain näpyteltyä RadioGaala-entrylomakkeita. Nyt kun nekin on tehty, niin edessä on vaan odotusta, odotusta ja odotusta. Ja sitten jotain aivan uutta ja vielä tuntematonta.





Kuten kuvista voikin päätellä, niin täällä on myös remonttihommat edenneet - vihdoinkin. Paljon on kyllä vielä tekemättä, mutta otetaan sellainen pieni vauvanpullautustauko niihin hommiin, ja jatketaan sitten vaikka kesällä. Tai vuoden päästä.

4 kommenttia:

  1. Iiiihuna toi seinätalja! Mistä oot sen kotiinne löytänyt? Hyvin sopii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ryijy on kirpputorilöytö. Jouduin hetken taistelemaan Mikon kanssa, että sain kotiuttaa sen, mutta onneksi taistelin - ja nyt on jo herrakin samaa mieltä :)

      Poista
  2. Jes! Tervetuloa takaisin! Teillä on kaunis koti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos! Toivotaan, että into pysyy ja tästä tulisi taas ihan vakituinen harrastus :)

      Poista