perjantai 27. tammikuuta 2017

Viininvartijakoira






Asioita, jotka on täysin kliseitä, mutta armottoman todellisia: raskaushormonit ja pesänrakennusvietti.

Oon aina ollut "hieman" pakkomielteinen tiettyjen asioiden suhteen, ja jos ne ei mee just niin kuin haluan, vaikka en täsmälleen tiedä mitä haluan, niin maailma on seis. Tämä pätee niin lenkkikenkien kummankin jalan nauhojen yhteinäiseen tiukkuuteen, jumpatessa kummankin puolen raajan tasavertaiseen kuormitukseen sekä sitten esimerkiksi kirjahyllyn tasapainoon. Lisätään tähän vielä nuo raskaushormonit ja pesänrakennusvietti, niin en itsekään enää halua asua itseni kanssa.







Oon valehtelematta viimeisen kuukauden enemmän tai vähemmän väkertänyt tätä taloa, tai lähinnä sen sisuksia. On rempattu vaatehuone, on roudattu Kukkapuroja pitkin kerroksia, on vedetty matto- ja taljatetristä ja on viilattu vauvanhuonetta. Saatan yhtäkiä keskellä yötä havahtua, että ei heleveta, se olkkarin matto on p a k k o laittaa tv-tason suuntaisesti, eikä poikittain. Ja sitten mennään.

Eilen ähersin kirjahyllyn kanssa, ja vietin hyllyjärjestyksen kanssa niin monta tuntia ahdistusta, epätoivoa ja turhautumista tuntien, ettei Mikko voinut kuin hämillään naurahdella vieressä.

Mikko on kyllä muutenkin melko kiltisti tukenut tätä mun päätöntä toimintaa porakoneen ja muun miehisemmän aktivoinnin osalta. Tosin kyllä hänen ilmeensä aamulla silmänsä auki saatuaan on aina hieman sellainen pelonsekaisen odottava, että mitäs tänään pistetään uusiksi.






No, tänään pistetään uusiksi seinäpinta-alaa, kiitos kysymästä! Ruokailutilan seinälle taulut, ja eteisen peili saa väistyä hieman, jotta saadaan sinne lisää tarpeettomia, mutta niin kovin kivannäköisiä seinäripustusasioita.

Näiden lisäksi tänään klo 06:16 herättyäni päätin myös seuraavat asiat:

- nuukahtaneen huonearalian tynkien seuraksi on ostettava uusia pistokkaita, koska huonearalia oli niin ihana (se eli viime talven iloisesti kellarikerroksen makuuhuoneessa, valotta ja viileässä, mutta nyt makuuhuoneen muutettua yläkertaan itsaroi kaikki lehtensä irti. Ilmeisesti liian lämmintä ja valoisaa)
- vaikka Mikko sanoo tässä vaiheessa ei keittiöremontille (hänen mielestään lasketunajan tienoilla ei ole järkevää käyttää kymppitonnia kivoihin keittiöideoihin ja vetää tulevan ikkuna- ja ovirempan lisäksi myös keittiötä työmaaksi.....), niin ajattelin salaa käydä Ikean suunnitteluohjelmalla vähän mallailemassa mitä kaikkea tuohon tilaan voisikaan taikoa
- aloitan vihdoinkin ruokapöydän mosaiikkipinnoittamisen

Nyt Mikko on lähialueen rautakaupassa hakemassa laattaliimaa ja taulunauloja. Minä sain käskyn lähteä ulos kävelemään aurinkoon ja raikkaaseen ilmaan, "edes hetkeksi, kävelet vaikka vaan tota lähitietä vähän aikaa edestakaisin". Mä luulen, että Mikko odottaa synnytystä vähintään yhtä isosti kuin minä, mutta sen vauvan lisäksi myös siksi, että haluaa hieman normaalimman vaimonsa takaisin.


Ps. Kirjahylly on mun mielestä edelleenkin kodin sydän. Se kertoo asukkaista niin paljon, ja on mun mielestä muiden kodeissa se ehkäpä kiinnostavin elementti - ja parhaimmillaan todella inspiroiva. Meidän kodin kirjahylly taitanee kertoa, että täällä asuu yksi boheemin ja minimalistisen sisustussielun kanssa tasapainoileva, viherkasveja rakastava nainen yhdessä ruoka-asioita hengittävän miehen kanssa. Ja he lukevat paljon. Ja pitävät viinistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti