tiistai 28. maaliskuuta 2017

Keittiöremontti - ennen

Ollaan keittiöremontin puolivälissä. Ehkä. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin en kyllä osaa yhtään sanoa, että missä välissä tai vaiheessa ollaan, sillä meillä on nykyään keittiön kohdalla reikä.

Ennen reikää se kuitenkin näytti tältä:










Tai tässä vaiheessa oli jo aloiteltu remonttiin valmistautumista, kuten viimeisen kuvan pöydästä huomaa, Mikko kun niin upeasti levitti laatikoiden sisällöt tuollain irrallisena pitkin asuntoa. Tähän sellainen lempeästi hymyilevä emoji.

Meidän piti uusia keittiö heti muuton jälkeen, eli kaksi vuotta sitten, mutta homma jäi, kun keksittiin muuta muka kiireellisempää remontoitavaa, tai muuten vaan rilluteltiin vapaina ja vallattomina eikä jaksettu ajatella niin aikaa ja rahaa vievää projektia, kuin keittiöremontti.

Keittiö on siis muuten alkuperäisessä kunnossa, mutta ostimme tänne muuton jälkeen uuden induktiolieden (joka toki nyt vähän harmittaa, kun haluaisimme uuteen keittiöön kaapistoihin upotettavat erilliset vempeleet, mutta ei viitsi ostaa uusia, kun tuoki maksoi ihan mukavasti ja on vielä niin uusi), fiksattiin muovilla osa kaapinovista, vaihdettiin vetimet, revimme toisen seinän kaapit irti ja laitoimme avohyllyt sekä uuden kuivauskaappi tilalle. Viimeisin "parannus" oli kaikinpuolin tosi onnistunut, kun tossa ritilähyllyllä ei tietenkään pysy pystyssä mitkään mun ihanat ja tuikitarpeelliset pikkupurnukat, ja kuivauskaappi oli aivan liian iso tuohon tilaan. Toisaalta hyvä, niin peitti enemmän kamalaa tiskinurkkausta.

Nyt alue on ruokailutilaa ja eteistä myöten revitty kattoon saakka auki, välistä poistettu seinä, laitettu puolikas sellainen takaisin, väsätty sähköjä ja kaikkea, mistä tulee kamala meteli, jonka johdosta me ollaan Elman kanssa lenkkeilty melko ahkerasti ulkoilmassa.

Kivitasot on nyt tilattuna ja valmiiksi valitut kaapistot shoppaillaan tänään. Huomenna pitäisi ilmestyä uusi katto ja sen jälkeen vähitellen keittiökin. Ja se keittiö tulee olemaan aivan erilainen, kuin edeltäjänsä.

Kuten jo aiemmin lesoilin, niin tilannehan on se, että kun tämä keittiöurakka on saatu päätökseen, vedetään samaan syssyyn sisäovet, karmit ja kahden kerroksen veskit pinnoiltaan uusiksi. Ja kun se on tehty, alkaakin ulko-ovien ja kaikkien ikkunoiden uusiminen.

Tähän sellainen vähän varovaisemmin hymyilevä emoji.



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Elma Ellen



Viikko sitten juhlittiin Elma Ellenin nimeä - nimeä, jonka ensimmäisen osan valitsi Mikko, ja jonka toinen osa tuli mun isän suvun puolelta perinteisenä toisena nimenä. Perinteitä kunnioitettiin myös kastemekolla, jonka mun äitini on itse tehnyt mun ristiäisiäni varten. Siinä on siis kastettu mun lisäkseni myös mun siskot ja kummipoikani, ennen kuin Elma sai pukea sen päälleen.

Tuntuu, että toi ipana on yhtäkiä kasvanut ihan kamalasti. Vielä näissä viikon takaisissa kuvissa on tollanen pullakasvoinen vastasyntynyt suloinen möllykkä, mutta nyt toi on jo ihan napero. Yhtäkiä parissa yössä hänestä tuli ihan iso tyttö - melkein yhtä iso, kuin hänen tuleva aviomiehensä, Elinan kuukauden ikäinen Raffu näissä kuvissa.

Kohta toi muuttaa jo pois kotoota.


Tästä viimeisestä kuvaerästä, sekä ekan kuvaerän kahdesta perhekuvasta, kiitos Nadjalle. Ihan kaikkien kuvien kohdalla kiitos minulle rakeisuus-muokkausnappulan löytämisestä - oli pakko keksiä jotain radikaalia, että pystyi käyttämään omalla kameralla otettuja kuvia, joten myös Nadjan hyvälaatuiset kuvat saivat kärsiä tästä kohtalosta :)))

Iso kiitos vielä kaikille auttaneille, erityisesti voileipakakkujen mestarille, eli äidilleni voileipäkakkujen ahkerasta väkerryksestä, iskälle kuskailusta, Mikolle hääkakkuja (nimiäispäivä oli muuten myös meidän 1. hääpäivä!!) mukailleesta nimiäiskakusta, kummeille, joista siskoni Jenni hoiti mielettömän lasten leikkinurkkauksen, sekä tietysti ihan jokaiselle vieraalle, ja Elmaa ihanilla lahjoilla muistaneille!


Nyt me lähdetään Elman kanssa vaunulenkille remonttimölyä pakoon. Kyllä, voi kyllä, nyt se keittiöremontti alkoi! Kolme viikkoa remontti-mayhemiä, eikä keittiötä käytössä, jes!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Voi kahvi





Uneton yö takana, aamulla varaslähtö neuvolaan, joka onkin vasta huomenna, imetyksen aiheuttama kokovartalosärky, päälle mahtumattomat omat vaatteet, ja keittiöremontti, joka ei ala just tällä sekunnilla.

Vaikka tänään onkin vähän nihkeämpi meno, niin aion keskittyä vain hyviin asioihin:







- mies, joka tekee naistenpäiväaamiaisen klo 07 valmiiksi (jotta ehdittäisiin sinne neuvolaan, joka on vasta seuraavana päivänä....)
- kukkia siellä ja kukkia täällä - niitä tulee aina sitä mukaa, kun ihmiset käyvät vauvaa haistelemassa tai Mikko muistaa Alepassa katsahtaa kukkaämpäreihin. Tai kun saan kaikki järkevät ihmiset harhautettua ja pääsen kukkakauppaan tykittämään tilin tyhjäksi
- kypsät avokadot
- vauva
- vauva, joka alkaa jo sopimaan hänelle hankittuihin vaatteisiin. (Note to self, 62 koko on "hieman" liian iso vastasyntyneelle........)









- warrior coffee -voikahvi, järkyttävän hyvää pikakahvia! Kahvi, johon ei tarvitse lisätä maitoa, sillä siinä on voita, joka tekee siitä... no, järkyttävän hyvää
- lohi, jonka voi hyvällä omalla tunnolla syödä "mi-cuit", sillä kuiva ja kypsä lohi on aivan hyh
- mies, jolta saa käyttöönsä mi-cuit -tyylisiä termejä, joilla päteä, jos ne vaan muistaa vielä 5 minuutin kuluttua








- mies, joka käy treenijuoksemassa maratonia varten ja kuvaa kenkänsä siinä samalla, koska nainen pyysi kuvaamaan jotain blogiin
- fondue, oi fondue
- sylillinen tulppaaneja, jotka vaan mennä puksuttaa hengissä, vaikka tissinä sohvan ja sängyn välillä vaappuva nainen unohtaa niitä hoitaa. Ei ole sitkeydessä reilun kaupan tulppaaneja voittaneita!

Nyt meen tuijottamaan Mikon sylissä nukkuvaa vauvaa, kunnes se herää, jotta voin sitten silmät ristissä haaveilla päiväunista silloin, kun se on liian myöhäistä.


Ps. Kuukausi synnytyksestä. Vauva on kuukauden ikäinen. Miten se on mahdollista? Nyt hän jo aloittelee jokeltelua kuulostaen kakadulta, hekottaa ilman ääntä, ja sätkii niin, että aivan varmasti huomenna jo konttaa.
Vauva etenee, mutta mun keho takeltelee. Se on heittäytynyt aivan kreisiksi näiden hormonien kanssa, ja melkein on jo ikävä loppuraskauden kipuja ja särkyjä. Kuten tänään jo somessa uhosin, niin annan luunapin jokaiselle, joka vielä kehtaa väittää, että kaikki vaivat, säryt ja kilot jää synnytyssaliin.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Caldo verde



Lemppariruokieni top vitosessa on melko varmasti Caldo verde. Tuo tässä blogissa aiemminkin hehkutettu, ja jonkun lukijan tunteisiin meidän wanna be versiolla päätynyt keitto, joka on kotoisin Portugalista, mutta jota en meinaa koskaan löytää kyseisen maan ravintolatarjonnasta. Keitto, joka on ruma kuin rullaverho, mutta aivan helevetin hyvää.

Onneksi tätä on helppo tehdä kotonakin, niin himon iskiessä ei tarvitse kauaa kärvistellä.

Nyt himo iski unen kautta, ja parin päivän ajan haaveilin, josko joku päivä saisi tällä herkutella, mutta en ehtinyt avata suutani. Ruokajumala oli puolellani, ja Mikko sattumalta törmäsi sosiaalisessa mediassa seuraamansa sivuston jakamaan Caldo verde -reseptiin, ja päätti, että sitä ohjetta mukaillen voisi testata keittoa itsekin. Ilmeisesti ruokasivuston jakama resepti oli hieman inspiroivampi, kuin mun "sitten siihen taisi tulla...ööö... ootas.. paljonkos se nyt olikaan.." -ohjeistus, sillä aiemmin hän ei oo ollut tästä kovinkaan innoissaan.

Ehdottomasti siis suosittelen testaamaan tätä vaikka heti ensi viikolla! Ei mee kauaa, ei oo kallista, ja on ihan todella hyvää. Ja melkein terveellistäkin.

Tässä vielä herra keittiömestarin terkut toistaiseksi parhaimman maistamani Caldo verde -ohjeen muodossa:

n. 300 g lehtikaali
6 kpl kiinteä peruna
2-3 kpl jauhoinen peruna
1 kpl sipuli
2 kpl valkosipulinkynsi
200 g chorizoa tai vastaavaa mausteista makkaraa - me käytettiin hätävarana jääkaapista löytynyttä salamia
1,5 l kanaliemi
merisuola ja mustapippuri

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota oliiviöljyssä kunnes pehmeitä, lisää makkara ja jatka kuullottamista kunnes rasva rupeaa irtoamaan makkaroista. 
Lisää pieneksi pilkottu jauhoinen peruna, peukalonpään kokoiseksi pilkottu kiinteä peruna ja kanaliemi. 
Kiehauta ja lisää lehtikaali, josta on kovimmat rangat poistettu ja lehdet pilkottu. 
Hauduttele noin 30min kunnes jauhoinen peruna hajoaa kokonaan (tämä toimii keiton suurusteena), lehtikaali on pehmeää ja kiinteät perunat kypsiä. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Nauti!