perjantai 23. kesäkuuta 2017

Yksin kotona kaksin

Tätä kaikkea sisälsi meidän viime päivät, nuo hetkeen viimeiset yksinhuoltahetkeni:















Eli,

- seesteisiä äiti-tytär -hetkiä
- ei niin seesteisiä äiti-tytär -hetkiä (ohimennen mainittuna tuntemattoman ihmisen eteisessä imettäminen ja pientaloalueella hysteeriselle vaunuvauvalle  kurkkusuorana lastenlaulujen laulaminen)
- kuvauslainan jäljiltä sotkeentunut koti. Ei ole kiinnostanut vielä tarttua rättiin, mut tänään se on tehtävä
- koirankarvoja iiiiihan joka ikisessä paikassa. Tästä ei valitettavasti voi syyttää kuvausryhmää
- Elman huoneen hyllyn järjestelyä. Nyt kun olen löytänyt olohuoneen kirjahyllyn kanssa jonkinasteisen mielenrauhan, niin pakko painia sitten seuraavan vastustajan kanssa
- äsmarketin halpiskukat, ne vaan jaksaa aina aika-ajoin yllättää - nyt löytyi mm. pioneja
- tsemppausta keittiössä. Normaalisti yksinollessani syön kuivaa ruisleipää, porkkanaa ja juustoa (ja suklaata ja jäätelöä ja suklaa-lakukuulia ja ruissipsejä ja paistettuja jauhelihaa ja...) mutta nyt jopa käytin uunia ja kastikeastioita
- voiko marjoja syödä liikaa?
- saanko teettää Elman kaikista asuista itselleni kopiot?

Sen sijaan se ei sisältänyt tätä:

- ikkuna- ja oviremonttia. VOI HYVÄT HYSSYKÄT, KAUANKO TÄSSÄ PITÄÄ VIELÄ KÄRVISTELLÄ
- vessaremontin valmistumista. VOI HYVÄT HYSSYKÄT, KAUANKO TÄSSÄ PITÄÄ VIELÄ KÄRVISTELLÄ
- Mikon reseptipostauksia. En jaksa enää capsittaa tota ylempää päivittelyä.

Nyt juhannuksen viettoon. Sitten muutama päivä nautitaan kotona olemisesta, ja ensi viikon lopulla pakataan laukut, koirat, vauva ja itsemme Punkaharjulle koko heinäkuuksi. Kämppä jää kukkavahdeille, ja mä niin toivon, että noi sata kasvia ulkona ja sisällä pysyvät hengissä elokuuhun asti. Tai muuten.

Enkä uskalla enää luvata noista kolmesta toteutumattomasta asiasta mitään, koska näyttäis siltä, että mitä enemmän lupailen, sen pidemmälle ne siirtyy.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

One dog down
















Kiitos kesä, saavuttuasi olemme jälleen saaneet seuraavat asiat arkirutiiniimme:

- juoksusyreenit (suosittelen tekemään silloin, kun mukanasi ei ole kirkkaan keltaiseen sadetakkiin pukeutunut lähes kaksimetrinen mies, kaksi koiraa, vaunut ja kiljuva vauva)
- marjat
- grilli
- näennäisesti kevyemmät ruokailutottumukset
- "en pala koskaan Suomessa" -naisen palamaan Suomessa
- kuoleman kourissa auringossa läähättävät koirat, jotka valitsevat varjon sijaan sen kuoleman kourissa auringossa läähättämisen
- pihalla piipahtelevat vieraat
- miehen, jonka kesälemmikkinä toimii painepesuri

Nyt menemme juhlistamaan kesää, 10-vuotista Hikistä Iltapäivää, Elman uusia "ison tytön rattaita" ja koko perheen vapaata lauantaita.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Neiti äxänä selällään




Ihan ensiksi tuuletus sille, että selvisin eilisistä Nadjan polttareista ilman tappokrapulaa! Ensimmäinen kunnollinen rilluttelu Elman syntymän jälkeen, ja voin kertoa, että ahdisti ihan sairaasti seuraavan päivän olotilat. Mä oon aina ollut sellainen, että jos edes haistan alkoholia, niin huutelen migreenin kanssa kilpaa pöntölle seuraavan vuorokauden. Ja koska se ei oo koskaan jäänyt pelkkään haisteluun, niin pöntöt ja huutelut on tullut tutuksi. En edes mitenkään kovasti himmaillut eilen, vaan alkujännityksen jälkeen tosotin menemään muiden tyttöjen mukana, mutta lopetin ajoissa ja tulin kiltisti kotiin pumppailemaan pakkaumat pois, juomaan litratolkulla vettä ja ujosti haistelemaan pimeässä nukkuvaa pientä vauvaa (ja toki tarkastamaan, että hengittääkö se myös). Ja kuulkaa, niin sitä vain jo seiskalta seurusteltiin kiljumista opettelevan neidin kanssa! Äitiys siis tekee naisista supersankareita, nyt tiedän senkin.




Vedettiin sit kuitenkin kunnon aamupäiväunet Elman kanssa sylikkäin, ja liityttiin Mikon seuraan pihalle vasta puolenpäivän jälkeen. Mikko grillasi, Elma pötkötti ja mä säntäilin pitkin pihaa aloittaen tuhat eri projektia, saattamatta yhtäkään niistä loppuun.





Ensi viikosta tulee melkoinen mayhem tekemisten kanssa, ja kahden päivän ajan meidän pitää olla vielä evakossakin, kun kämppä on luovutettu lainaan kuvausryhmälle. Kyseinen hulinaviikko aloitetaan milläs muulla kuin Elman verikokeilla, ja voin kertoa, että ei olekaan sen mukavampaa viikon aloitusta. Yksi elämäni kauheimmista asioista on kyllä Elman verikokeiden otto, hyi hemmetti.






Ensi viikoksi lupaamme myös Mikon reseptejä, hän kun ei karkaa Punkaharjulle, Tukholmaan tai minnekään muuallekaan, niin ehtii hetken häärätä ihan omassa keittiössäkin.
Sitä hän tekee siellä nytkin, on meinaan luvassa sellaista kurmettia kuin uunimakkaraa! Siihen, ja suklaasalmiakkipalloihin on hyvä lopettaa tää viikko.







Ps. Kirjahyllytetris taas käynnissä. Johan se ehti olla koskemattomana ehkäpä kuukauden. Tällä kertaa tämän kaiken aiheutti yksi pieni ja viaton kirppislöytö-koristelintu, jonka myötä domino vyöryi pitkin Lundian hyllyjä. God please help me.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

0606

Kuulumisia kuvin ja sanoin:




- Kävin osteopaatilla tänään. Poistuin paikalta vertavuotavana ja kävelykyvyttömänä, mutta silti on kova luotto, että tästä saadaan apua mun kipuihin.
- Jään taas huomenna Punkaharju-leskeksi. Kesää kohti Mikon työmatkatahti kiihtyy, ja heinäkuussa hän suoranaisesti asuu Punkiksella. Tarkoituksena olisi, että myös me Elman ja koirien kanssa liityttäisiin seuraan kyseiseksi ajaksi, ja jätettäisiin koti kukkavahdeille, mutta en mä tiedä maltanko olla erossa meidän ihanasta kesäpihasta!





- Viime aikoina meidän ovelle on kuskattu ties mitä herkkuja maisteltavaksi, ja vaikka ollaan kovin mielissämme tästä, niin mun on kyllä pakko jossain vaiheessa laittaa sokeri- ja hiilariöverihanat kiinni. Onneksi nää uusimmat herkut on melkeinpä terveysruokaa, niin noihin voi vielä tutustua melko hyvällä omalla tunnolla!
- Viime aikoina ovesta on kulkenut myös paljon ihania ihmisiä, joita ollaan saatu kestitä. Mä niin tykkään, kun kesän myötä pieni prosentti mun erakkoluonteesta väistyy taka-alalle, ja myös ystävät aktivoituvat, niin päästään taas istumaan iltaa ja seurustelemaan porukalla.




- Keskikerroksen veski on lattiaa ja valaisinpeiliä lukuunottamatta valmis! Mä olin jo ehtinyt unohtaa koko veskin olemassaolon, kun se ei i k i n ä valmistu. Mut jumalaare siitä tulee hieno.
- Ikkuna- ja oviremppa alkaa ensi viikolla. Miten musta tuntuu, että oisin sanonut ton lauseen tuhat kertaa? No, nyt se oikeesti alkaa.





- Ilmoitusluontoisena asiana myös kertoisin, että mun viherkasvit tekee kukkia ja uusia lehtiä, eli virallisesti voin luopua mun viherkasvien saattohoitaja -tittelistäni.
- Ja näkisitte mitä tuolla pihalla teen! Tai onneksi ette näe. Kiskon ja kaivan maasta sulassa sovussa niin rikkaruohot kuin sitten todennäköisesti myös arvokkaammat istutetut kukat, mutta tämän mun pihainspiraation tielle ei nyt pääse mikään! Paitsi pakkanen ja vesisade, selkäkivut, vauvan tissinälkä, mun herkkuhimo, väsymys, muut tekemiset ja sen sellaiset, mut aina ajoittain mä konttaan tuolla mullassa ja luennoin vieressä pötköttävälle ja ihmettelevälle Elmalle, että mitä se äiti tässä nyt tekee. Vaikka se äitikään ei ihan tiedä, mitä tekee. Mutta onpahan taas monen sadan euron edestä kasveja mun kokeilupuutarhassani, ja kun saadaan patiot ja terassit huollettua, niin sisustan sinne sellaiset oleskeluhuoneet, että Punkaharjut häviää ihan kuusnolla.





- Ainiin, Mikko juoksi viikonloppuna Tukholmassa ekan maratoninsa! Ja täysin normaalisti ekakertalaisena veti neljään tuntiin. Ihan kreisiä.
- Se Mikon ruisleipä-resepti on kyllä tulossa. Niinkuin moni muukin hänen reseptinsä, kun herra vaan ehtii niiden ja kameran kimppuun, ja vielä sitten näpyttämään ne tännekin.

Ps. Mun vauva on maailman suloisin ja ihanin. Aivan ihmeellistä, että mä oon pyöräyttänyt tollaisen. Pelottaa vaan, että kun viihtyisin sen kanssa nenät vastakkain vaikka jokaisen hereilläolominuutin, ja kun Mikko joutuu nyt matkustamaan paljon, niin me kasvetaan Elman kanssa kohta kyljistä kiinni.