tiistai 6. kesäkuuta 2017

0606

Kuulumisia kuvin ja sanoin:




- Kävin osteopaatilla tänään. Poistuin paikalta vertavuotavana ja kävelykyvyttömänä, mutta silti on kova luotto, että tästä saadaan apua mun kipuihin.
- Jään taas huomenna Punkaharju-leskeksi. Kesää kohti Mikon työmatkatahti kiihtyy, ja heinäkuussa hän suoranaisesti asuu Punkiksella. Tarkoituksena olisi, että myös me Elman ja koirien kanssa liityttäisiin seuraan kyseiseksi ajaksi, ja jätettäisiin koti kukkavahdeille, mutta en mä tiedä maltanko olla erossa meidän ihanasta kesäpihasta!





- Viime aikoina meidän ovelle on kuskattu ties mitä herkkuja maisteltavaksi, ja vaikka ollaan kovin mielissämme tästä, niin mun on kyllä pakko jossain vaiheessa laittaa sokeri- ja hiilariöverihanat kiinni. Onneksi nää uusimmat herkut on melkeinpä terveysruokaa, niin noihin voi vielä tutustua melko hyvällä omalla tunnolla!
- Viime aikoina ovesta on kulkenut myös paljon ihania ihmisiä, joita ollaan saatu kestitä. Mä niin tykkään, kun kesän myötä pieni prosentti mun erakkoluonteesta väistyy taka-alalle, ja myös ystävät aktivoituvat, niin päästään taas istumaan iltaa ja seurustelemaan porukalla.




- Keskikerroksen veski on lattiaa ja valaisinpeiliä lukuunottamatta valmis! Mä olin jo ehtinyt unohtaa koko veskin olemassaolon, kun se ei i k i n ä valmistu. Mut jumalaare siitä tulee hieno.
- Ikkuna- ja oviremppa alkaa ensi viikolla. Miten musta tuntuu, että oisin sanonut ton lauseen tuhat kertaa? No, nyt se oikeesti alkaa.





- Ilmoitusluontoisena asiana myös kertoisin, että mun viherkasvit tekee kukkia ja uusia lehtiä, eli virallisesti voin luopua mun viherkasvien saattohoitaja -tittelistäni.
- Ja näkisitte mitä tuolla pihalla teen! Tai onneksi ette näe. Kiskon ja kaivan maasta sulassa sovussa niin rikkaruohot kuin sitten todennäköisesti myös arvokkaammat istutetut kukat, mutta tämän mun pihainspiraation tielle ei nyt pääse mikään! Paitsi pakkanen ja vesisade, selkäkivut, vauvan tissinälkä, mun herkkuhimo, väsymys, muut tekemiset ja sen sellaiset, mut aina ajoittain mä konttaan tuolla mullassa ja luennoin vieressä pötköttävälle ja ihmettelevälle Elmalle, että mitä se äiti tässä nyt tekee. Vaikka se äitikään ei ihan tiedä, mitä tekee. Mutta onpahan taas monen sadan euron edestä kasveja mun kokeilupuutarhassani, ja kun saadaan patiot ja terassit huollettua, niin sisustan sinne sellaiset oleskeluhuoneet, että Punkaharjut häviää ihan kuusnolla.





- Ainiin, Mikko juoksi viikonloppuna Tukholmassa ekan maratoninsa! Ja täysin normaalisti ekakertalaisena veti neljään tuntiin. Ihan kreisiä.
- Se Mikon ruisleipä-resepti on kyllä tulossa. Niinkuin moni muukin hänen reseptinsä, kun herra vaan ehtii niiden ja kameran kimppuun, ja vielä sitten näpyttämään ne tännekin.

Ps. Mun vauva on maailman suloisin ja ihanin. Aivan ihmeellistä, että mä oon pyöräyttänyt tollaisen. Pelottaa vaan, että kun viihtyisin sen kanssa nenät vastakkain vaikka jokaisen hereilläolominuutin, ja kun Mikko joutuu nyt matkustamaan paljon, niin me kasvetaan Elman kanssa kohta kyljistä kiinni.

2 kommenttia:

  1. Hei! Ihana lukea sun blogia. Mulla on melkein samanikäinen tyttövauva kuin sulla. Ihailen, miten jotenkin rennosti näytät ottavan äitiyden kaikkine kommervenkkeineen - ja miten susta huokuu äidin onni. Itse en oikein osannut nauttia esikoisen vauva-ajasta ja äidiksi tulo oli hirmuinen mullistus (eikä aina niin hyvässä). Muutenkin panikoin silloin kaikesta. Nyt oon nauttinut ihan eri tavalla vauvasta. <3 Lisäksi koti- ja ruokajutut iskee aina (+ huumori!). Monta syytä siis lukea blogiasi, kiitos! T. Emilia H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moi! ja ISO kiitos ihanasta kommentista! luin sen aamulla imetyshormonien säestämänä, ja ihan liikutuin :,) mahtavaa, että oot nyt päässyt nauttimaan äitiydestä eri tavalla. mä uskon, että omalla kohdalla rentoutta tuo ikä - nuorempana meno ois varmasti ollut aivan eri. ja toisaalta, oon myös sen verran hälläväliä-tyyppi tietyissä asioissa, että ei vaan osaa stressata. tai jos osaa, niin osaa myös nauraa asialle. en voi kuitenkaan väittää etteikö panikointia, hampaiden kiristelyä ja ahdistusta ois täälläkin koettu, mutta se varmasti kuuluu aina asiaan! ja hälläväliä-tyypin vastapainona oon ihan sairas natsi tietyissä vauva-asioissa, että niiden kanssa pitää koko ajan opetella olemaan ihmisiksi ja muistaa, että Elmalla on kaksi tasavertaista vanhempaa 😅 ihania vauvahetkiä sinne, ja kiitos vielä sun kommentista. mahtavaa, kun luet!

      Poista