maanantai 24. heinäkuuta 2017

Hotelli Punkaharjun tornissa

Tänään oli mun ja Elman toistaiseksi toiseksi viimeinen Punkaharju-päivä, ja aivan hädissäni suorittelen niitä "must do" -asioita, joita en oo vielä ehtinyt täällä tekemään. Ja niitä tekemättömiä asioita on toki vain se n. 95% suunnitelluista.

No, tämän illan jälkeen voin todeta, että ainakin dinneri Hotelli Punkaharjussa toteutui, ja voi jösses millä tyylillä! Koska yksi rajoittava tekijä, Elman nimeä mainitsematta, niin vähän hienommassa ravintelissa ei voi illallistaa enää klo 18 jälkeen, ja se meinasi hieman hankaloittaa meidän aikeitamme. Onneksemme hotellista kuitenkin löytyy torni, johon tarjoillaan kahden ihmisen illallinen ihan only for you two. Meidän tapauksessa toki kahden ja puolen ihmisen, ja toi puolikas kyllä lauleskeli sen verran nätisti, että oltiin ihan onnellisia meidän yläilmoissa sijaitsevasta omasta rauhasta - muiden ruokailijoiden rauhasta nyt puhumattakaan.

Ja hei, näissä kuvissa on nyt sitten havainnollistettu se dinner with a view -käsite, eikö?



Kuten huomaa, niin otin aika mielissään kaiken ilon irti tornista, dinneristä, mun ja Elman kesämekoista ja hotellin ulkoasusta. Mä olin meidän kolmansien päikkäreiden aikana miettinyt mun ja Elman asun vimpan päälle, ja sitten itse herra keittiömestari otti meidät vastaan Niken verkkarit päällä. Perus.

Kiitos Hotelli Punkaharju, kiitos Mikko ja kiitos keittiössä ahertanut (ja portaikossa tarjoilijan kanssa juoksennellut)  Jaakko.


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Varför Paris, vi har ju Punkaharju


Havaintoja ensimmäiseltä Punkkis-viikolta:

- vaikka tää kämppä onkin melko epäinspiroiva, niin ehdoton ilahdutus on valkoiset hotellilakanat, joilla meidän vaatehuone on täytetty - voidaan vaihtaa puhtaat valkeat hotlalakanat vaikka joka päivä!
- Elma on jo melko tottunut uuteen ympäristöön, mutta takapihan järvessä tööttäilevä höyrylaiva ei ole vieläkään ok. Joka kerta kun se - myönnettäköön, melko aavemaiselta kuulostava - sumutorvi huutaa, havahtuu neiti syvimmästäkin unesta pakokauhun vallassa
- lähistöllä on useampi kiva kahvila tai ruokapaikan tapainen, joten joka päivä voi valita, että mihin menee sillä kertaa fiilistelemään mänty-, maalais- tai järvimaisemaa ruoan kera. Iloinen yllätys oli myös naapurikahvilan bbq-illat, joita vietetään joka viikko keskiviikosta sunnuntaihin. Siellä on ihania pikku ruokailuhuoneita, joissa Elma voi pötköttää sohvalla tai lattialla ihan rauhassa, sillä aikaa kun isi ja äiti herkuttelee
- neiti herkuttelee itse mieluiten syötettynä, nää sormiruokahommat ei ihan vielä luonnistu...
- oli se ihana hiekkaranta ja järvi kuinka omalla takapihalla tahansa, niin se vesi on silti a i v a n liian kylmää uimiseen
- ihmettelin isille, kuinka tässä rötiskössä on Arabian astiasto. Isi siihen, että tuskin se enää on Arabian. Mulla meni tosi pitkään tajuta toi, mutta kun tajusin, niin sainkin siitä hihiteltävää koko viikolle
- nää mäet ja männyt innostaa urheilemaan oikein olan takaa! Taas on vartalo solmussa, kun innostun rääkkäämään tätä räjähtänyttä vartaloa liian rajusti, ja otinkin nyt sitten elämäni ensimmäisen hieronnan, ja heti perään jatkokertoja sille
- joka päivä sitä vaan huomaa, kuinka jotenkin kummasti se rakkaus ja kiintymys on jälleen kasvanut tota naperoa kohtaan. Ja oikeasti, kun luulis, ettei se tästä enää kasvais!
- selvisi nyt sekin, että pesen luonnonkukat myös Punkaharjulla. Oonkohan maailman ainoa, joka kerää fiiliksissä luonnon omia kukkia kotiinsa, ja pesee ne suihkussa ennen maljakkoon laittamista....

Ihan suht kivuttomasti meni tää kännykuvilla päivittely, joten ehkäpä tässä ihan innostuu tekemään tätä useamminkin!