lauantai 8. heinäkuuta 2017

Varför Paris, vi har ju Punkaharju


Havaintoja ensimmäiseltä Punkkis-viikolta:

- vaikka tää kämppä onkin melko epäinspiroiva, niin ehdoton ilahdutus on valkoiset hotellilakanat, joilla meidän vaatehuone on täytetty - voidaan vaihtaa puhtaat valkeat hotlalakanat vaikka joka päivä!
- Elma on jo melko tottunut uuteen ympäristöön, mutta takapihan järvessä tööttäilevä höyrylaiva ei ole vieläkään ok. Joka kerta kun se - myönnettäköön, melko aavemaiselta kuulostava - sumutorvi huutaa, havahtuu neiti syvimmästäkin unesta pakokauhun vallassa
- lähistöllä on useampi kiva kahvila tai ruokapaikan tapainen, joten joka päivä voi valita, että mihin menee sillä kertaa fiilistelemään mänty-, maalais- tai järvimaisemaa ruoan kera. Iloinen yllätys oli myös naapurikahvilan bbq-illat, joita vietetään joka viikko keskiviikosta sunnuntaihin. Siellä on ihania pikku ruokailuhuoneita, joissa Elma voi pötköttää sohvalla tai lattialla ihan rauhassa, sillä aikaa kun isi ja äiti herkuttelee
- neiti herkuttelee itse mieluiten syötettynä, nää sormiruokahommat ei ihan vielä luonnistu...
- oli se ihana hiekkaranta ja järvi kuinka omalla takapihalla tahansa, niin se vesi on silti a i v a n liian kylmää uimiseen
- ihmettelin isille, kuinka tässä rötiskössä on Arabian astiasto. Isi siihen, että tuskin se enää on Arabian. Mulla meni tosi pitkään tajuta toi, mutta kun tajusin, niin sainkin siitä hihiteltävää koko viikolle
- nää mäet ja männyt innostaa urheilemaan oikein olan takaa! Taas on vartalo solmussa, kun innostun rääkkäämään tätä räjähtänyttä vartaloa liian rajusti, ja otinkin nyt sitten elämäni ensimmäisen hieronnan, ja heti perään jatkokertoja sille
- joka päivä sitä vaan huomaa, kuinka jotenkin kummasti se rakkaus ja kiintymys on jälleen kasvanut tota naperoa kohtaan. Ja oikeasti, kun luulis, ettei se tästä enää kasvais!
- selvisi nyt sekin, että pesen luonnonkukat myös Punkaharjulla. Oonkohan maailman ainoa, joka kerää fiiliksissä luonnon omia kukkia kotiinsa, ja pesee ne suihkussa ennen maljakkoon laittamista....

Ihan suht kivuttomasti meni tää kännykuvilla päivittely, joten ehkäpä tässä ihan innostuu tekemään tätä useamminkin!


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Perillä Punkaharjulla

Täällä ollaan! Ekat neljä päivää meni täysin kesässä, hiljaa hihitellen hesalaisille sateessa sureville. Nyt on vähän pilvisempi päivä täälläkin, joten maltan hetkeksi istahtaa koneelle ja päivittää ekojen päivien kuvakuulumiset.



















Tähän mennessä on siis ihasteltu metsää, metsää, metsää ja metsää. Lisäksi myös hellettä, Elmaa, Hotelli Punkaharjua, viereisen Inkeritalon lounasmaisemia, viinilasillisia, ilta-aurinkoja, korianterin kukkia (nam!) ja lähialueen uimarantoja. Yksi sellainen löytyy myös ihan meidän takapihalta!

Meidän kämppä on luonnonsuojelualueen rajalla, vesistöjen ympäröimänä. Tästä on 1,8 km rantareitti hotellille, jota Mikko suhaa pyörällä, ja minä ja Elman kaupunkirattaiden kanssa taistellen. Selkähiki, tissivälihiki ja kaikki muut hikilajit on koettu, ja sitten viimeistään viimeisellä nousulla hotellin portaita tai mäkeä, on ihan valmista kauraa illallispöytään - hormonihielle (miksei kukaan varoittanut tästä ennen lapsentekourakkaa?) haisten, niskahiukset hikikikkuralla ja naama punaisena hehkuen.

Mutta kyllähän täällä siis viihtyy! Tänään ja huomenna luvassa vähän harju-jumppaa, eli epämääräistä kuntopiiriä mäntypuiden piilottelemana ja hyttysten syötävänä. Mikon muutamat tämän viikon vaapapäivät pyhitetään lähialueisiin tutustuen, lisää porras- ja mäkijumppaa tehden ja Mikon synttäreitä viettäen.

Niin, ja rouvahan sitten unohti kameran laturin kotia, et jos joku ei kiikuta tänne meidän ovelle lainalaturia, niin blogin kuvapäivitykset loppuvat pian kuin seinään. Että hupsista vain.